Siirry sisältöön

Rohkea ja avoin viestintä kasvattaa luottamusta

19.9.2017

avoin viestintä

Digitalisaation vaikeimpia muutoksia on yritysjohdon paine viestiä. Vaikka pää on helpompi pistää pensaaseen, aktiivisesti viestivälle ja keskustelevalle johtajalle on luvassa nopeita voittoja ja pitkän aikavälin hyötyä. Tärkeintä on voittaa mokaamisen pelko. 

Dilbert-sarjiksen Evil Boss totesi alaiselleen eräässä 2000-luvun alun lempiklipeistäni ”Bring me a hardcopy of the internet”. Evil Boss ei tiennyt, mikä internet on, muttei halunnut myöntää sitä ja antoi Dilbertille toimeksi selvittää asian. Sittemmin moni vanhan ja uudenkin koulukunnan johtaja on joutunut tutustumaan digitalisaatioon, jonka vaikein haaste lienee se ainoa, jota ei voi vierittää alaisille: viestiminen. Ihan itse.

Jos ei ole tottunut ilmaisemaan itseään kirjallisesti tai esiintymään videolla, kynnys ryhtyä siihen on kammottavan korkea, vaikka kaikki osaavat puhua ja kirjoittaa. On parempi katsoa, menisikö tällainen trendi ohi. Säilyttää kasvonsa. Tehdä varman päälle. Pitää viestintä minimissä, yksisuuntaisena tiedottamisena – perhana, siinäkin on joskus mokattu!

Proaktiivinen viestintä - johtajan kauhistus?

Yksikin virhe tiedotteessa, liian kärkäs toimittaja tai tukalat kysymykset sidosryhmiltä voivat tehdä johtajasta pelokkaan viestijän, jolle blogaaminen ja some ovat kauhistus. On turvallisemman tuntuista antaa vuoren tulla Muhammedin luo kuin olla itse proaktiivinen.

On paljon helpompaa antaa lehteen haastattelu kuin kuvata itse ad hoc -video, jossa kerrotaan tasavertaisesti kaikille kohderyhmille vaikkapa yritykselle tärkeästä hankkeesta, ja mahdollistaa vielä vuorovaikutus videota julkaistaessa. Mitä jos hankkeessa menee jokin pieleen? Kyllä sitten variksetkin nauraa, että tehtiin oikein video. Sitä paitsi meillä ei ole aikaa tällaiseen.

Osavuosikatsaus on helpompi lähettää vain pörssiin ja pitää info tutuille analyytikoille kuin vastata livenä omistajien ja sijoittajien kysymyksiin yrityksen tilanteesta. Mitä jos siellä kysytään jotain, johon me ei osata vastata? Kyllä ne sitten soittaa, joilla on kysyttävää.

Kunnanjohtajankin on huomattavasti mukavampaa keskittyä rauhassa töihinsä kuin blogata tai vlogata kunnan tilanteesta kaikelle kansalle. Mitä jos kuntalaiset ja alaiset nauravat?

Twitterissä on helpompi seurata mykkänä munana, mistä kilpailijat keskustelevat tai korkeintaan uudelleentwiitata turvallisia aiheita kuin aloittaa itse keskustelu. Tai vaikka kysyä jokin kallisarvoinen kysymys suoraan sidosryhmiltä. Ties mitä sieltä vastattaisiin! Mitä jos meistä tehdään somessa silmätikku?

Mutta entäs jos minulla on viesti - ja sanottavaa? 

Tekosyitä olla tekemättä on loputtomasti, ja niistä huonoin on naurunalaiseksi joutumisen pelko. Mokailu on vain tekemisen merkki ja kohut voi käsitellä avoimuudella.

Kaikilla on jotain sanottavaa ja sanottavasi (voi) herättää keskustelua, josta voit oppia paljon. Kaikki eivät halua kuunnella, mutta yritysten pitää haluta. Se on palvelua sidosryhmille, yrityskansalaisuutta ja samalla arvokasta oppimista. Win-winiä parhaimmillaan.

Pelkonsa voittava saa pelon tilalle keskustelua, palautetta, näkemystä, ymmärrystä ja luottamusta. Modernit viestintäkanavat antavat siihen ainutlaatuisen mahdollisuuden. Ellet osaa, opettele – ellet halua opetella, osta. Tärkeintä on voittaa mokailun pelko.

Mikäli haluat tarttua haasteeseen ja ryhtyä toimeen, voit aloittaa lukemalla oppaamme bloggaamisesta.

LATAA YRITYSBLOGIOPAS

Opi ja kasva – lue lisää aiheeseen liittyviä sisältöjä

Pohdin tässä blogissa, mitä merkitsee, jos ei ole tunneälyä. Ja kuinka auki sekä...
Image showing Sanna Rautio 4 min read by Sanna Rautio
Vanhana radiotoimittajana (juttuja jo vuodesta 1973…) olen innosta puhkuen seura...
Image showing Petteri Väänänen 1 min read by Petteri Väänänen
Tammikuun alussa Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ilmoitti yhtiön tekevän me...
Image showing Antti Leino 4 min read by Antti Leino