Markkinoinnin kehitysmaa vai kehittyvä markkinointimaa?

Suomea haukutaan vähän väliä markkinoinnin kehitysmaaksi. Etenemistämme kansainvälisessä verkkokaupassa verrattiin muistaakseni joskus Albaniaan. Panostuksemme markkinointiin kerrotaan olevan murto-osan Ruotsiin verrattuna. Suomalaisia sanotaan insinöörikansaksi, joka ei osaa markkinoida. Nämä kaikki ovat varmaan osittain totta.

Toisaalla yksittäisiä markkinointitoimenpiteitä hehkutetaan, yksittäisten ihmisten sanomisia ja tekemisiä nostetaan valokeilaan somessa ja alan medioissa. Someaktivisteja nostetaan vaikuttajalistoille jne. Nämä kaikki teot ovat hatunnoston arvoisia asioita ja vievät suomalaista suhtautumista markkinointiin koko ajan eteenpäin. Jonkin verran.

Mutta onko olemassa vielä syvempi taso tai merkitys, johon kiinnittyä? Onko jotain mitä kaikelta tekemiseltämme, tykkäämiseltämme, jakamiseltamme ja puffaamiseltamme emme huomaa? Taitaa olla. Sinä ja minä. Työntekijä. Yksilö. Ihminen. Keskitymme kaikkeen mikä näkyy, kaikkeen mitä saamme valmiiksi, kaikkeen missä kilpailla. Samalla keskitymme todella vähän ihmisiin: Mitä he oikeasti ajattelevat, keitä he ovat, mitä he kenties pelkäävät tai miksi he toimivat niin kuin he toimivat?

Itseohjautuvat, viidennen tason organisaatiot, jotka ovat trendeissä nousussa, ovat hyvä esimerkki ihmiskäsityksen merkityksestä – poistetaan häkki työelämän ympäriltä ja annetaan ihmisten olla ihmisiä. Ainoa edellytys onnistumiselle on, että keskuudessamme vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Vain silloin, kun koemme olevamme turvassa, uskallamme olla 100% rehellisiä, autenttisia ja paljastaa osaamisemme ja osaamattomuutemme. Ja vain siten saamme oman kapasiteettimme täysin käyttöön. Ja vain siten saamme organisaatiomme, yhteistyökumppaniemme kapasiteetin täyteen käyttöön. 

Jos otamme täyden kapasiteetin käyttöömme olemalla täysin autenttisia, nousemme markkinoinnin rankingissa vauhdilla. Tämä ei vaadi yhtään lisää rahaa.

 -Tuomas